Viime viikonloppuna tuli todistettua tosi hamyja kekkereita. Saksalainen bandi soitteli livena kansanmusiikkiaan sakkipilleilla kevyessa jurrissa ja paikalla olleet intialaiset turistit oli ihan meiningeissa! Hommat meni sekavaksi viimeistaan siina kohtaa kun yhtyeen keulahahmo horisi mikkiin jotain kanni-innovaatioista ja oudoista tahtilajeista. Kaikki tama yolla keskella hill topsin psykedeelisin varein maalattuja palmuja...
Sunnuntaina tuli myos kutsu ystavanpaivaillalliselle! Sudesh koitti poydassa opettaa meikalaiselle hindia, tosin aika huonolla menestyksella. Tutustuin myos sen kaksivuotiaaseen poikaan, joka tuli hetken ihmettelyn jalkeen tervehtimaan kattelemalla. Edellisena paivana muutama sata kilometria taalta pamahti terroristi-isku ilmeisesti jossain ravintolassa. Nain kaukana etelassa on aika helppo unohtaa etta maa on jatkuvassa konfliktissa Pakistanin kanssa, varsinkin kun ei tule isommissa kaupungeissa pyorittya. Delhissa tuli kylla nahtya muutama sotilas Ak-47 kanssa heti kun tuli lentokentalta ja Kashmirissa on varmaan aika pitkalti sama meininki. Mitas ne puheenaiheet oli mita tuli valttaa yleensa uusien tuttavuuksien kanssa? Olisiko ollut ainakin uskonto ja politiikka?
Illallisella neuvottiin kaymaan rannalla aikaisin aamulla, joten seuraavana aamuna herasin tunnetusti aamuvirkeana ihmisena jo kuuden aikaan. Oli janna fiilis kavella rannalle kun koko kyla vaikutti taysin autiolta ja ainoa meteli tuli ymparoivasta pimeasta viidakosta. Itse rannallakaan ei nakynyt ristinsielua ennen auringonnousua, jolloin muutama paikallinen pyorahti aamuholkalla tai -joogalla. Kuului kylla hienoimpiin kokemuksiin tahan mennessa reissua ja tuli aika maailmanomistaja fiilis kavellessa yksin isolla rannalla! Ei muuta kun ihmettelemaan auringonnousua ja The Beach-leffan soundtrack soimaan kuulokkeista.
Enpa tienny etta tollaset noin 10cm torakat osaa lentaa. Pari yota sitten kaveri koitti liihottaa pain nakoo, joten tempasin sita kengalla vastapalloon. Intialaisten suuri mieltymys krikettiin valkeni. Oiseen aikaan muistelee kylla kaivaten kotia kun nurkista kuuluu kaikenlaista rapinaa. Hyonteisfobioissani tiivistin ovet jeesusteipilla.
Tuli kaytya myos Anjuna beachin joka keskiviikko jarjestettavalla Flea marketilla. Ehdin kavella puoleenvaliin matkaa kun uusi naapuri, kongolainen Patrick nappasi skootterin kyytiin - se oli menossa samoille kulmille. Itse markkinoilla oli jaatavat maarat jengia myymassa enimmakseen kankaita, vaatteita, mausteita, koruja ja patsaita loputtomilta tuntuvilla torikojuista muodostetuilla kujilla. En tieda houkutteleeko juuri keskiviikot Anjunalle isomman ihmismassan, mutta meininki tuntui lahentelevan pelottavasti Calangute beathchin meininkia joka on melkoinen turistirysa. Noinkohan kaikille Goan rannoille ja kylille lopulta kay...
Paivat Goalla vahenee! Toisaalta taalta ei millaan haluaisi lahtea ja toisaalta on kova hinku paasta nakemaan muita mestoja. Sudeshin kanssa kaydaan viela lauantaina Mapusassa, se haluaa nayttaa jonkun parayttavan vegeravintolan siella ja sunnuntaina aamulla onkin jo lahto Keralaan. Seuraavaan blogipaivitykseen voi menna vahan pidemman aikaa, mutta riittaapahan sitten taas enemman palatettavaa. Namaste!
