Delhi kuuluu maailman eniten kansoitettuihin kaupunkeihin, joten sen halinasta oli hyva siirtya Goan maaseudulle. Ekat paivat on tullut lahinna tutkailtua ymparistoa ja rantoja, seka yleisesti totuttautumalla meininkeihin. Chill and relax. Pahin shokki on onneksi jo lusittu, ainakin toistaiseksi. Guesthousekamppa jossa asun on verrattaen melkoisen luksus ja seuraakin loytyy liskoista torakoihin. Jengi jaksaa ihmetella ihon valkoisuutta ja vuokraemanta on antanut meikalaiselle nimeksi Milk. Selkea rasisti. (Kuvassa kotikatu

Rahaa taalla menee naurettavan vahan, kamppa maksaa noin viisi euroa paivassa ja elamiseen menee korkeintaan saman verran. Kaikesta taytyy tingata jarjettomasti ja silloinkin yleensa paatyy vedatetyksi jos on vahankaan ulkona kuvioista. Mutta bisnes on aina bisnes ja paikalliset plus muut reissarit ovat ihan leppoista porukkaa. Naapurin australialaisporukan kanssa tuli jo vahan radatettuakin.
Poliisi lopettaa kaikki bileet taalla joissa luukutetaan musiikkia ilta 10 jalkeen, jos vaan loytavat paikanpaalle. Yleensa poliisin saavuttua paikalle isannat kuitenkin vain sulkevat musiikin ja meiningit jatkuvat toisaalla tai samassa paikkaa pienemmalla volyymilla. Biletys ei kuitenkaan kuulu paaintresseihin taalla, mutta piti nekin meiningit nahda, kuuluuhan radatus aika perinteisesti Goalle! Otetaan tietysti huomioon etta krapula tassa ilmastossa on suoraan sanottuna saatanasta.

Kuvia voi kayda ihmettelamssa osotteesta http://nelja.kuvat.fi
Onko se meitin nahka lähtenyt tripille ! Pidäppä hauskaa !
VastaaPoistaNoniin.. Vittu, on ikävä sua. Mut hyvältä kuulostaa, nauti! -E
VastaaPoista