Manalin jalkeen lahdin viela Dalai Laman nykyiseen kotipaikkaan Mcleodgandjiin pyorahtaan ja viettaan viimeset paivat intiassa. Bussin ikkunoista lensi hyvin taas purjoo kun paikalliset lapset ei oikein tykanny mutkittelevasta vuoristotiesta. Paikanpaalla loyty paljon nepalilaisia ja tiibetilaisia. Kavin kattoon yhta vesiputousta joka oli lahella kamppaa missa punkkasin. Puolivahingossa paadyin kiipeileen sitten vesiputouksen ylapuolella virtaavalle joelle. Nakyma oli aika mieleton. Alapuolella naky Mcleod ja Dharamshala ja plussana viela vuorten valissa lenteli tuhansia valkosia perhosia keskipaivan auringossa. Vesiputouksen alajuoksulla tiibetin munkit pesi rattejaan tai harvaili muuta arkipaivasta. Viimesen paivan intiassa vietin viereisen matkatoimiston pitajan ja sen kaverin kanssa toimiston katolla juoden chaita ja luukutettiin Pink Floydia. Himalajan maisemat siihen paalle jatti ihan mukavat muistot viimesesta illasta.
12 tuntia bussia ja aamusta olin taas kahden kuukauden jalkeen uudestaan Delhissa. Huomas kuinka paljon oli jo ehtiny turtuun Intiaan. Nain saman paikan missa olin ottanu reissun ekat askeleet eika paikka tuntunu enaa yhtaan kaoottiselta tai kuumottavalta. Hengailua lentokentalla ja sit koneeseen.
Vahan erilainen shokki oottikin sitten Thaimaan Bangkokissa. Missa on kaikki roskat, lehmat ja yleinen kaaos kaduilla? Punapaitasia mielenosottajia naky kylla ihan hyvin kovaaanisineen pitamassa puheita. Aataminomena paljasti osan paikallisista naisista miehiksi. Jamahdin yhdeksi yoksi legendaariselle Khao San roadille ja tuli pieni hiprakka otettua saapumisen kunniaksi korealaisen Heesoon kanssa. 
Ja paivalla matka jatkui bussilla kohti Ko Taoa, saarta jolla oli maara tavata Juho ja Make. Taas yksi yo bussissa ja aamuyo satamassa oottaen laivaa. Pitka reissu tuli tehtya kylla pohjois-Intiasta Ko Taolle. Kuinkahan monta kilometria kahdessa vuorokaudessa?
Kun saavuin Ko Taon satamaan olin kaivamassa puhelinta etta oisin soittanu Juholle missas helvetissa kaveri menee. Tyyppi seiso kylla ihan nenan eessa mutta en vaan tunnistanu. Oli todella erikoisen tuntunen jalleen nakeminen seitteman kuukauden jalkeen. Viimeksi nahtiin muistaakseni Tampereen Emma nimisessa yokerhossa ja nyt jossain kaakkois-aasian saarella. Oli myos erikoinen tunne puhua suomee ekaa kertaa pariin kuukauteen. Reissun ekalla viikolla taisin viimeks tormata suomalaisiin.
Lahdettiin suomalais/kanadalais miehityksella kiertaan veneella saarta ja snorklaileen seuraavana paivana. Pari tyyppia porukasta spottas haita siina alapuolella missa uitiin, ite missasin. Itse saari oli todella natti ja Thaimaan kirkkaat vedet oli jotain ihan muuta verrattuna Intiaan. Maken sanoin “Taalla on kaikki vahan paremmin.”
Mutta on taalla kaikki vahan kalliimpaakin. Saarella juhlistettiin myos Thaimaalaista uuttavuotta 2553 vesisodan merkeissa. Yolla oli hauskat rantabileet kun jengi taytti meressa ampareita (jotka oli hetkea aikasemmin ollu taynna viinaa) ja heitti vedet sitten bilettajien niskaan. Lopulta oli ihan sama meniko vaatteet paalla uimaan. Meininki meni lopulta aika sekavaks ja Juhokin jolla oli kampan avain taisi johkin kadota. No kiivettiin sitten Maken kanssa kampan ikkunasta sisaan aamuyosta. Seuraavana paivana koko saari muuttu talkki/vesisotatantereeks. Kaikki vauvasta vaariin kulki kaduilla mielessa yksi missio: kastella tai sotkea talkkiin kaikki mika liikkuu. Hauskaa oli.
Ko Taolta lahettiin kolmisteen jatkaan rahtilaivalla matkaa kohti Burman rajaa mista Make ja Juho kavi hakeen uutta Thaimaan oleskelulupaa. Siita jatkettiin Ko Phayangille toisella veneella. Saari oli satamaa ja yhta pienta tieta lukuunottamatta kaytannossa autio. Asuttiin kolme kilometria pitkalla rannalla jotain viis paivaa eika tehty yhtaan mitaan. Sahkoo tuli pari tuntia paivassa ja veden kanssa oli vahan niin ja nain, elukoita oli sitakin enemman ja kampan takana asu yli metrin pitunen varaani. Taydellinen paikka pysahtya ja levyttaa rannalla, meressa tai riippumatossa. Pahin virhe mita tehtiin olikin se etta lahdettiin siita Phukettiin.
Asuttiin Phuket townissa samassa guest housessa missa on kuvattu The Beach leffan alkua. Tutun nakosta mestaa.
Sitten siirryttiin bussilla Phuketin paarannalle Patong Beachille. Siella alko kaikkien paat lahoomaan. Kyseessa oli nimittain pahin turistirysa mita on ikina tullut vastaan. Alko loytyyn Makkaria, Burger Kingia ja Subwayta kun heinaa. Seksituristit kaveli kaduilla paikalliset naiset kainalossa, ranta oli taynna rantatuolia, baarit jyskytti musaa lahes kellon ympari ja pieni vesipullo saatto maksaa 100 batia. Itsella kilahti viimestaan siina kohtaa kun kaveltiin sisaan Sedu Koskisen omistamaan yokerhoon. Kun tultiin ulos tyrkyttajat sai kuulla kolmikolta aika erikoisia kommentteja. Jos joku tuli esimerkiksi myymaan naisia puhuttiin takaisin suomea tai ilmoitettiin pahoitellen etta olemme kaikki homoja. Yhdelle riivaajalle yritin myyda chaita Intian junamyyntimiesten tapaan. “Chaichaichaichai!” Meni haroilyt ehka vaaraan osoitteeseen mutta se paikka oli yksinkertaisesti liikaa aution saaren jalkeen. Ekana aamuna sovittiin etta haivytaan heti seuraavana paivana. Phuketista loytyy varmaan kylla ihan mukaviakin paikkoja ja fiilikset voisi olla erilaiset jos tulisi Thaimaahan vain pariksi viikoksi mutta ei niissa shokeissa pystynyt jaamaan ottamaan selvaa.
Nyt oon palannut Bangkokiin ja tasta jatkuu matka Laosiin. Tanaan oli ihmeellista kun paasin ihan oikean auton kyytiin ekaa kertaa Suomen jalkeen. Mentiin ostoskeskukseen taksilla.
Toivottavasti se Katla ei nyt rajahda etta ei tarvi lahtee kotiin Kiinan ja Venajan lapi junalla tai spedeileen jotain muuta.
Ainiin, ja loppukevennyksena alkuperainen tekstitiedosto blogista ja maistiainen Phuketin flippauksesta kun aloin kirjottaan siella ja menestys oli..... huono.
Thaimaa –
Manalin jalkeen vietin intiassa viimeset paivat Mcleodgandjissa. Sitten aloin juomaan paljon CHAAAICHAICHAICHAI!!!!!!!!!! COFFEEEEE!!! TukTuk? CHAICHAICHAICHAAAAAAIIII!!!!! Cheap Cheap !! CHAIIII
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti