Pohjois-Intian kierros

Goalla kavin viela vikana paivana Vagatorissa morjestaan Sudeshia ja aamuyolla lahtikin jo lento Varanasiin. En fanita isoissa kaupungeissa pyorimista mutta Ganges oli aika mieleton illalla/yolla ja aikasin aamulla.
Ekana paivana harhailin lahinna kaupungin kaduilla, mutta loput ajasta olin lahes pelkastaan pyorimassa joen laheisyydessa. Poltto ghatilla kavin seuraamassa hindujen hautajaisia ja niiden valmisteluja. Illalla kavin katteleen veneesta joka ilta paa ghatilla jarjestettavaa pujaa ja veneen kuski ihmetteli kun en halunnu juoda pyhasta joesta johon olin juuri nahnyt dipattavan ruumiita. Rannalla piti pari kertaa juoda tarjottuja chaita tekohymyn kera kun mietti mista vesi on peraisin, mutta minkas teet kun uusi tuttavuus iskee jo ostetun juoman kateen. Varanasi ei siis kaupunkina ollut mitenkaan erityisen houkutteleva, mutta ''maailman vanhimman kaupungin'' vieressa virtaavassa joessa on tietynlaista mystiikkaa.
Voi olla etta oon nyt muutaman viikon aikana sattunu tormaan hyviin tyyppeihin, mutta pohjois intialaiset vaikuttaa jotenkin paljon rennommilta ja persoonat varikkaammilta kuin etelassa. Varanasi - Jaipur junassa vahan hopero vanhempi intialaismies oli ihan liekeissa varsinkin kun kuuli etta reissaan yksin ja hehkutti meikalaista koko vaunulle. Teki kylla pienta karhunpalvelusta, koska en asiaa kauheesti tykkaa yleensa mainostaa.
Varanasista haivyin siis junalla Jaipuriin, ja siita Bikaneriin. Bikaner on pieni kaupunki Thar Desertin reunalla ja heti saapumista seuraavana aamuna lahdin aavikolle kamelin selassa. Aavikon reunalla naky antilooppeja ja opas vaitti nahneensa kameleontin mita ei loydetty enaa 10 sekunttia spottaamisen jalkeen. Pysahdyttiin parissa pienessa kylassa missa paasi nakeen perus aavikkokylan elamaa. Rajastanissa huomas heti miten vesi muodostu aina keskeisemmaksi osaksi ihmisten elamaa mita syrjasempaan paikkaan meni. Kylassa missa pysahdyttiin kaivon tayty olla 500 metria syva, etta siita sais vetta edes osan aikaa vuodesta. Koulukynat olis ollu taas suosittuja lasten keskuudessa jotka juoksi kamelin perassa nauraen ja hyvastellen kun suuntasin kohti aavikkoa. Silla hetkella katto eteensa ja mietti armottoman auringon paahteessa mihin on ittensa taas jarjestany. Paivassa pysty eteneen vaan noin 5 tuntia koska keskipaivalla oli liian kuuma etta ois voinu liikkua. Illalla oli mielenkiintoset keskustelut muslimioppaan kanssa ja yon nukuin taivas kattona. Kuuta en oo varmaan koskaan nahny niin kirkkaana.
Safarin jalkeen lahdin takasin Jaipuriin, jossa hengasin pari paivaa paikallisten Anasin ja Hamedin kanssa. Kaytiin mm. leffassa kattoon bollywood komediaa mista en kylla ymmartany puhetta koska se oli hindiksi. Vikana iltana Hamedin kaveri naytti miten kotikokki vaantaa kunnon intialaista kana curry mattoa. Oli kylla paras illallinen tahan mennessa reissua hyvan seuran kera.
24 tunnin bussimatkan jalkeen oon nyt sitten Manalissa ja huomenna lahen kolme paivaa kestavalle vuoristo trekille. Isojen kaupunkien ja paahtavan aavikon jalkeen Himalajan jarjettoman hienot maisemat ja viilee ilma on jotain erittain tervetullutta. Maisemia voisikin hehkuttaa vaikka kuinka, mutta taa pitaa todellakin nahda itse etta vois ymmartaa. Manalin jalkeen Intia alkaa oleen talta eraa purkissa ja 7.4. lahtee lento Bangkokkiin, mista lahen Krabiin morjestaan Makee ja Juhoo jotka on reissannu jo yli puolivuotta.