Paljon on mahtunu happeninkia taas yhteen viikkoon. Goalla hyppasin junaan ja hetken istuttuani alkoi tuntumaan kuin jotain ois vinossa... olikohan taa oikee juna? hetken mietittyani tulin siihen tulokseen etta en oikeastaan edes valita. Tuntui hyvalta olla liikkeella kahden viikon jumituksen jalkeen. Goan etelapaassa tulikin sitten huoltomies ilmottaan etta alas laputtaa taa on paateasema. Tuli todistettua taas vaihteeks meikalaisen saatajan tuuria kun oikee juna pysahty samalla asemalla noin vartin paasta.
Pari paivaa tuli sitten hengattua junissa tai asemilla matkalla kohti Kollamia. Perille paastyani iskin riksakyydilla kalliiseen hotelliin kaheks yoks siistiytyyn. Junan kolmannesta luokasta oli erittain omituista siirtya paikkaan missa henkilokunta kumarteli ja herroitteli. Tuijotin itteeni peilista ja ihmettelin miten olin menny niin rahjaseen kuntoon parissa paivassa ja sita etta mut edes paastettiin hotellin ovesta sisaan sen nakosena. Repesin nauruun kun istuin sangylle ekaa kertaa.
Kollamissa ei tullu tormattya yhteenkaan lansimaalaiseen ennenkun vikana paivana ja olin paikallisille kunnon nahtavyys. Heratin huvittunutta uteliaisuutta jengissa kun kavelin hotellin viereisessa ghetossa eras paiva. Muksut halusi kaikki katella ja kyseli nimea ja mista tuun jos osasi englantia, mika tuntui myos melko harvinaiselta siina kaupungissa. Taydessa junassakin porukka tuijotti. Yhtena paivana eras intialainen halusi ottaa musta videokuvaa. Toisaalta koska turisteja tuntui olevan nyt vahemman oli helpompi jutella paikallisten kanssa koska ne ei ollut heti myymassa jotain kuten lahes aina kavi goalla.
Parin paivan hyvan levon jalkeen lahin sitten kruisaileen Keralan jokia veneella, johon lahti mukaan kippari ja kokki joista kumpikaan ei puhunut englantia.
Voittajan paivallinen.Piipahdettiin myos pienessa kylassa joen rannalla pienemmalla kanootilla. Kanoottikuskin kanssa kavin sen kotona teella, jossa ilmeisesti sen vaimo iski leivan kannikan kateen. Katoin sita kysyvasti ja vastauksena tuli vaan "Fish." Nyokyttelin hymyillen muka ymmartavinani ja kelasin etta mita hittoo mun talla pitais tehda??? Homma selvisi kun tajusin etta kyseessa oli kalankasvattajakyla. Kaytiin ruokkimassa kalat vahan matkan paassa jokee ylos. Kylassa tuli vastaan myos aika ikavan nakonen kaarme jonka joku paikallinen kivitti kun huomasin sen. Seuraava yo vietettiin veneessa ja aamulla meikalainen pudotettiin guesthouseen joen rannalla josta piti kulkee Kollamiin kanootilla tai venebussilla.
Satamassa eraana paivana joku tyyppi tuli vetaan ihan normaaliin tapaan smalltalkkia (where you from jne) ja yhtakkia pyysi teelle vaikkei osannut juuri ollenkaan englantia. Ihmettelin vahan mutta lahdin messiin. No, porukkaan lyottayty sitten vahan riskimpi kaveri ja ne halus lahtee vahan pidemmalle kun luulin. Saatto olla vainoharhaa mutta haivyin porukasta ja selitin etta kello onki enemman kun luulin ja mulla on kiire.
Hyppasin ekan riksakuskin messiin mika tuli vastaan ja pyysin sen viemaan mut festareille joita olin ettiny aikasemmin paivalla. Edellinen kuski oli heittany meikalaisen rannalle koska ei tainnut ymmartaa mita puhuin sille. Taa kuski, Sudhi nimeltaan, olikin sitten ihan toista luokkaa. Se tunsi kaupungin ja meiningit kuin omat taskunsa ja lahti illaksi meikalaisen mukaan oppaaksi. Festarit olikin kisat missa taisteltiin miehille universaaliin tapaan siita kenella on isoin, tassa tapauksessa norsu. Menoa kuvaa hyvin video mita oon ottanu sielta. Seuraavana paivana Sudhin kanssa kavin myos kiertoajelulla missa se naytti mm. kookosoljy- ja tulitikkutehtaan. Kaveri oli paassyt lehteen asti saadoistaan turistien kanssa ja kantoi mukanaan montaa vihkoa joissa entiset asiakkaat hehkutti aijaa. Jotkut lahettelee sille jopa joulukortteja. Oli kylla tosi asia tyyppi ja hypetin kaveria yhteen sen vihkoista.
Kollamista siirryin sitten viela lisaa kohti etelaa Varkalaan, jonka kallioidden suojassa oleva ranta on ihan overi! Taman lahemmas paivantasaajaa ei varmaan koko reissun aikana tule mentya. Taalla tullut lahinna levytettya ja ihmeteltya tsaikedeelisia aurkingonlaskuja. Tutustuin viereisessa kylassa Nazar (en tiia onko oikein kirjotettu) nimiseen koyhaan neljan lapsen isaan ja kalastajaan. Sen vaimo tuli ikionnelliseksi kun lahjoitin niille vahan rahaa kanoottia varten. Juotiin sitten teet siina ja tyyppi halusi valttamatta vieda mut vesille tana aamuna. Sanoi etta uuden kanootin ja verkon kanssa parjaa paremmin tulevana kalastuskautena ja kutsui kaymaan jos tuun joskus takaisin Keralaan. "Now, work no good! Maybe next time me big man, big house!"
Ylihuomenna lahden valuun sitten taas kohti pohjoista, Mysore nailla nakymin seuraava stoppi. Kuvia ja videoo on tullu aika hyvin nyt otettua, kannattaa ziigailla, ne kertoo enemman kuin miljoona sanaa. MO.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti