Goalla kavin viela vikana paivana Vagatorissa morjestaan Sudeshia ja aamuyolla lahtikin jo lento Varanasiin. En fanita isoissa kaupungeissa pyorimista mutta Ganges oli aika mieleton illalla/yolla ja aikasin aamulla.
Ekana paivana harhailin lahinna kaupungin kaduilla, mutta loput ajasta olin lahes pelkastaan pyorimassa joen laheisyydessa. Poltto ghatilla kavin seuraamassa hindujen hautajaisia ja niiden valmisteluja. Illalla kavin katteleen veneesta joka ilta paa ghatilla jarjestettavaa pujaa ja veneen kuski ihmetteli kun en halunnu juoda pyhasta joesta johon olin juuri nahnyt dipattavan ruumiita. Rannalla piti pari kertaa juoda tarjottuja chaita tekohymyn kera kun mietti mista vesi on peraisin, mutta minkas teet kun uusi tuttavuus iskee jo ostetun juoman kateen. Varanasi ei siis kaupunkina ollut mitenkaan erityisen houkutteleva, mutta ''maailman vanhimman kaupungin'' vieressa virtaavassa joessa on tietynlaista mystiikkaa.
Voi olla etta oon nyt muutaman viikon aikana sattunu tormaan hyviin tyyppeihin, mutta pohjois intialaiset vaikuttaa jotenkin paljon rennommilta ja persoonat varikkaammilta kuin etelassa. Varanasi - Jaipur junassa vahan hopero vanhempi intialaismies oli ihan liekeissa varsinkin kun kuuli etta reissaan yksin ja hehkutti meikalaista koko vaunulle. Teki kylla pienta karhunpalvelusta, koska en asiaa kauheesti tykkaa yleensa mainostaa.
Varanasista haivyin siis junalla Jaipuriin, ja siita Bikaneriin. Bikaner on pieni kaupunki Thar Desertin reunalla ja heti saapumista seuraavana aamuna lahdin aavikolle kamelin selassa. Aavikon reunalla naky antilooppeja ja opas vaitti nahneensa kameleontin mita ei loydetty enaa 10 sekunttia spottaamisen jalkeen. Pysahdyttiin parissa pienessa kylassa missa paasi nakeen perus aavikkokylan elamaa. Rajastanissa huomas heti miten vesi muodostu aina keskeisemmaksi osaksi ihmisten elamaa mita syrjasempaan paikkaan meni. Kylassa missa pysahdyttiin kaivon tayty olla 500 metria syva, etta siita sais vetta edes osan aikaa vuodesta. Koulukynat olis ollu taas suosittuja lasten keskuudessa jotka juoksi kamelin perassa nauraen ja hyvastellen kun suuntasin kohti aavikkoa. Silla hetkella katto eteensa ja mietti armottoman auringon paahteessa mihin on ittensa taas jarjestany. Paivassa pysty eteneen vaan noin 5 tuntia koska keskipaivalla oli liian kuuma etta ois voinu liikkua. Illalla oli mielenkiintoset keskustelut muslimioppaan kanssa ja yon nukuin taivas kattona. Kuuta en oo varmaan koskaan nahny niin kirkkaana.
Safarin jalkeen lahdin takasin Jaipuriin, jossa hengasin pari paivaa paikallisten Anasin ja Hamedin kanssa. Kaytiin mm. leffassa kattoon bollywood komediaa mista en kylla ymmartany puhetta koska se oli hindiksi. Vikana iltana Hamedin kaveri naytti miten kotikokki vaantaa kunnon intialaista kana curry mattoa. Oli kylla paras illallinen tahan mennessa reissua hyvan seuran kera.
24 tunnin bussimatkan jalkeen oon nyt sitten Manalissa ja huomenna lahen kolme paivaa kestavalle vuoristo trekille. Isojen kaupunkien ja paahtavan aavikon jalkeen Himalajan jarjettoman hienot maisemat ja viilee ilma on jotain erittain tervetullutta. Maisemia voisikin hehkuttaa vaikka kuinka, mutta taa pitaa todellakin nahda itse etta vois ymmartaa. Manalin jalkeen Intia alkaa oleen talta eraa purkissa ja 7.4. lahtee lento Bangkokkiin, mista lahen Krabiin morjestaan Makee ja Juhoo jotka on reissannu jo yli puolivuotta.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Karnataka - Mysore ja Hampi
En ookkaan nakojaan pariin viikkoon kirjotellu tanne taas. Kuvia keraantyny ihan torkee maara, saa naha miten ehin siirtaan ne hitaalla yhteydella.
Elikkas. Keralassa hyppasin junaan kohti Bangaloree missa kumminkin pysahdyin vaan ihan nopeesti ennen siirtymisa Mysoreen mika on noin miljoonan asukkaan kaupunki. Taytyy kylla sanoo etta oon alkanu fanittaan junamatkustusta Intiassa. Tapaa helposti mielenkiintosia ihmisia ja tulee syotya mita erikoisimpia ruokia. Jollain junamatkalla, en nyt muista mista mihin, tapasin Bangalorelaisen animaatio opiskelijan jonka kanssa oli aika mielenkiintoset keskustelut, en oo nimittain saman ikasten paikallisten kanssa juurikaan ollu aikasemmin tekemisissa. Tyyppi piirsi muuten musta kuvankin, aika mielenkiintonen visio meikalaisesta, piirros loytyy tuolta kuva sivustolta.
Anyway. Mysoressa tuli katsastettua aika perus nahtavyydet ja kierreltya kaupoissa kaupungilla. Mukaan lahti mm. oljyja ja perkeleen kallis saali. Katukeittiot vahan houkutteli mutta en halunnu ottaa riskia etta oon kipeena Hampissa niin jatin valiin. Kusettajien ja tyrkyttajien maara kaduilla kasvaa eksponentiaalisesti sen mukaan, paljonko kaupungissa on asukkaita. Meininkiin on kuitenkin jo jokseenkin tottunu, mutta valilla pitaa muistuttaa itelleen etta jengi yrittaa vaan selvita vaikeissa oloissa ja meikalainen on bill gates useimpien silmissa. Yhtena paivana kavin sitten vieraileen keskella kaupunkia sijaitsevassa palatsissa, kuvia sai ottaa vaan ulkopuolelta. Kassaneiti oli varma etta oltiin tavattu aikasemmin ja tuli lopulta siihen tulokseen etta oon varmaan uutisankkuri kun oon niin tutun nakonen. Nayttaakohan kaikki lankkarit samalta aasialaisten silmin, ei oo meinaan eka kerta kun noin on kayny. Sunnuntaina koko palatsin alue valaistiin kymmenillatuhansilla lampuilla illalla, aika mieleton naky ja kamera ei tietenkaan sattunu messiin. Tuli myos pyhiinvaeltajien tapaan kiivettya tuhat porrasta Chamundi hillille, jonka paalta loytyi temppelia ja jonkinlainen om shanti museo, mista ostin meditaatio-oppaan.
Mysoresta siirryin sitten kohti pohjoista Hampiin, missa ei todellakaan tarvinnu ettia mielenkiintosia paikkoja, mestat oli nimittain taynna 500 vuotta vanhojen temppelien raunioita ja mita hamyimpia kalliomuodostelmia. Taalla tuli tormattua uuteen ukotuksen muotoon kun kolme "magic babaa" pyori temppeleilla. Taytyy myontaa etta tyypit sai poistettua meikalaiseltakin 100 rupiaa, mutta jalkeenpain tilanne naurattaa lahinna. Tyypeilla oli nimittain mukanaan vihko, johon ne pyytaa kirjottaan nimen, mista maasta on kotosin ja kuinka paljon rahaa tuli menetettya. Keskella Hampia kulkee joki, jonka yli paasee ainoastaan veneella joka kulkee eestaas 8 tuntia vuorokaudessa. Siltaa oltiin rakennettu, mutta se romahti vuosi sitten ja vei 20 tyomiesta mukanaan. Silla puolella missa kamppasin ei myyty mitaan lihaa - ei edes kanan, eika alkoholia, eika savukkeita. Jouduin paivakausia elamaan ruoalla ja vedella. Temppelien lisaksi Hampissa tuli lahinna otettua rennosti joen rannalla tai kavelemalla vailla paamaaraa kylissa joiden vieresta alko loputtomat banaaniviljelmat. Yhtena paivana olin sitten hankkiutunu toiselle puolelle jokee kun kiipesin monkey temple nimiseen mestaan. Oli ihan jarjettoman kuuma paiva ja ylhaalla guru tarjosi viela tulikuumaa chaita. Kenkia ei tietenkaan saanu pitaa jalassa pyhassa paikassa ja kallio tuntu samalta jaloissa kun ois kavelly hellan paalla.
Rahat tuhlasin takasin tullessa kylmiin juotaviin ja kun paasin joelle huomasin ettei ollu rahaa jaljella lauttamaksuun. Harkitsin jo joen yli uimista, mutta venekuskit oli onneks lepposta sakkia ja hetken kriketin peluun jalkeen paasin toiselle puolelle.
Hampista otin sitten suunnan takaisin Goalle ja saavuin kuudelta aamulla Palolemiin 12 tunnin junamatkan ja vajaan tunnin moottoripyora ajelun jalkeen. Taalla oli tarkoitus tormata Yamanurappaan, jonka kanssa oltaisiin lahdetty reissaamaan pohjois-intiaan. No, eilen sitten selvisi etta kaveri on viela Tampereella. Palolemissa oon nyt rentoutunu rannalla, joka muuten patkii Vagatorin mennentullen ja eilen ennen auringonlaskua muutama delffiini tuli morjestaan kun levytin kanootissa jonkin matkan paassa rannasta. Joka ilta ranta on pelkkien kynttiloiden valossa kun sahkokatkos iskee.
Tuli nyt vahan sekavasti ehka selostettua edeltaneet kaks viikkoo, en ollu yhtaan etukateen miettiny mita tanne kirjottelis. Saan mita ilmeisimmin jatkaa lopukin intiat yksin ja sen jalkeen pitaisi tormata juhoon ja makeen jossain kaakkois-aasiassa. Alunperin oltiin sovittu etta tormattaisiin Thaimaassa, mutta siella on ollu nyt jotain levottomuuksia ilmeisesti ja Suomen ulkoministerio on kehottanu tekeen ilmotuksen jos meinaa sinne reissata. Saa naha mihin suuntaan tilanne siella etenee, toivottavasti ei tarvi saataa paluulippua Suomeen uusiks.
Soronnoo! Next destination: Varanasi.
Elikkas. Keralassa hyppasin junaan kohti Bangaloree missa kumminkin pysahdyin vaan ihan nopeesti ennen siirtymisa Mysoreen mika on noin miljoonan asukkaan kaupunki. Taytyy kylla sanoo etta oon alkanu fanittaan junamatkustusta Intiassa. Tapaa helposti mielenkiintosia ihmisia ja tulee syotya mita erikoisimpia ruokia. Jollain junamatkalla, en nyt muista mista mihin, tapasin Bangalorelaisen animaatio opiskelijan jonka kanssa oli aika mielenkiintoset keskustelut, en oo nimittain saman ikasten paikallisten kanssa juurikaan ollu aikasemmin tekemisissa. Tyyppi piirsi muuten musta kuvankin, aika mielenkiintonen visio meikalaisesta, piirros loytyy tuolta kuva sivustolta.
Anyway. Mysoressa tuli katsastettua aika perus nahtavyydet ja kierreltya kaupoissa kaupungilla. Mukaan lahti mm. oljyja ja perkeleen kallis saali. Katukeittiot vahan houkutteli mutta en halunnu ottaa riskia etta oon kipeena Hampissa niin jatin valiin. Kusettajien ja tyrkyttajien maara kaduilla kasvaa eksponentiaalisesti sen mukaan, paljonko kaupungissa on asukkaita. Meininkiin on kuitenkin jo jokseenkin tottunu, mutta valilla pitaa muistuttaa itelleen etta jengi yrittaa vaan selvita vaikeissa oloissa ja meikalainen on bill gates useimpien silmissa. Yhtena paivana kavin sitten vieraileen keskella kaupunkia sijaitsevassa palatsissa, kuvia sai ottaa vaan ulkopuolelta. Kassaneiti oli varma etta oltiin tavattu aikasemmin ja tuli lopulta siihen tulokseen etta oon varmaan uutisankkuri kun oon niin tutun nakonen. Nayttaakohan kaikki lankkarit samalta aasialaisten silmin, ei oo meinaan eka kerta kun noin on kayny. Sunnuntaina koko palatsin alue valaistiin kymmenillatuhansilla lampuilla illalla, aika mieleton naky ja kamera ei tietenkaan sattunu messiin. Tuli myos pyhiinvaeltajien tapaan kiivettya tuhat porrasta Chamundi hillille, jonka paalta loytyi temppelia ja jonkinlainen om shanti museo, mista ostin meditaatio-oppaan.
Mysoresta siirryin sitten kohti pohjoista Hampiin, missa ei todellakaan tarvinnu ettia mielenkiintosia paikkoja, mestat oli nimittain taynna 500 vuotta vanhojen temppelien raunioita ja mita hamyimpia kalliomuodostelmia. Taalla tuli tormattua uuteen ukotuksen muotoon kun kolme "magic babaa" pyori temppeleilla. Taytyy myontaa etta tyypit sai poistettua meikalaiseltakin 100 rupiaa, mutta jalkeenpain tilanne naurattaa lahinna. Tyypeilla oli nimittain mukanaan vihko, johon ne pyytaa kirjottaan nimen, mista maasta on kotosin ja kuinka paljon rahaa tuli menetettya. Keskella Hampia kulkee joki, jonka yli paasee ainoastaan veneella joka kulkee eestaas 8 tuntia vuorokaudessa. Siltaa oltiin rakennettu, mutta se romahti vuosi sitten ja vei 20 tyomiesta mukanaan. Silla puolella missa kamppasin ei myyty mitaan lihaa - ei edes kanan, eika alkoholia, eika savukkeita. Jouduin paivakausia elamaan ruoalla ja vedella. Temppelien lisaksi Hampissa tuli lahinna otettua rennosti joen rannalla tai kavelemalla vailla paamaaraa kylissa joiden vieresta alko loputtomat banaaniviljelmat. Yhtena paivana olin sitten hankkiutunu toiselle puolelle jokee kun kiipesin monkey temple nimiseen mestaan. Oli ihan jarjettoman kuuma paiva ja ylhaalla guru tarjosi viela tulikuumaa chaita. Kenkia ei tietenkaan saanu pitaa jalassa pyhassa paikassa ja kallio tuntu samalta jaloissa kun ois kavelly hellan paalla.
Rahat tuhlasin takasin tullessa kylmiin juotaviin ja kun paasin joelle huomasin ettei ollu rahaa jaljella lauttamaksuun. Harkitsin jo joen yli uimista, mutta venekuskit oli onneks lepposta sakkia ja hetken kriketin peluun jalkeen paasin toiselle puolelle.
Hampista otin sitten suunnan takaisin Goalle ja saavuin kuudelta aamulla Palolemiin 12 tunnin junamatkan ja vajaan tunnin moottoripyora ajelun jalkeen. Taalla oli tarkoitus tormata Yamanurappaan, jonka kanssa oltaisiin lahdetty reissaamaan pohjois-intiaan. No, eilen sitten selvisi etta kaveri on viela Tampereella. Palolemissa oon nyt rentoutunu rannalla, joka muuten patkii Vagatorin mennentullen ja eilen ennen auringonlaskua muutama delffiini tuli morjestaan kun levytin kanootissa jonkin matkan paassa rannasta. Joka ilta ranta on pelkkien kynttiloiden valossa kun sahkokatkos iskee.
Tuli nyt vahan sekavasti ehka selostettua edeltaneet kaks viikkoo, en ollu yhtaan etukateen miettiny mita tanne kirjottelis. Saan mita ilmeisimmin jatkaa lopukin intiat yksin ja sen jalkeen pitaisi tormata juhoon ja makeen jossain kaakkois-aasiassa. Alunperin oltiin sovittu etta tormattaisiin Thaimaassa, mutta siella on ollu nyt jotain levottomuuksia ilmeisesti ja Suomen ulkoministerio on kehottanu tekeen ilmotuksen jos meinaa sinne reissata. Saa naha mihin suuntaan tilanne siella etenee, toivottavasti ei tarvi saataa paluulippua Suomeen uusiks.
Soronnoo! Next destination: Varanasi.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Kerala - Kollam ja Varkala
Paljon on mahtunu happeninkia taas yhteen viikkoon. Goalla hyppasin junaan ja hetken istuttuani alkoi tuntumaan kuin jotain ois vinossa... olikohan taa oikee juna? hetken mietittyani tulin siihen tulokseen etta en oikeastaan edes valita. Tuntui hyvalta olla liikkeella kahden viikon jumituksen jalkeen. Goan etelapaassa tulikin sitten huoltomies ilmottaan etta alas laputtaa taa on paateasema. Tuli todistettua taas vaihteeks meikalaisen saatajan tuuria kun oikee juna pysahty samalla asemalla noin vartin paasta.
Pari paivaa tuli sitten hengattua junissa tai asemilla matkalla kohti Kollamia. Perille paastyani iskin riksakyydilla kalliiseen hotelliin kaheks yoks siistiytyyn. Junan kolmannesta luokasta oli erittain omituista siirtya paikkaan missa henkilokunta kumarteli ja herroitteli. Tuijotin itteeni peilista ja ihmettelin miten olin menny niin rahjaseen kuntoon parissa paivassa ja sita etta mut edes paastettiin hotellin ovesta sisaan sen nakosena. Repesin nauruun kun istuin sangylle ekaa kertaa.
Kollamissa ei tullu tormattya yhteenkaan lansimaalaiseen ennenkun vikana paivana ja olin paikallisille kunnon nahtavyys. Heratin huvittunutta uteliaisuutta jengissa kun kavelin hotellin viereisessa ghetossa eras paiva. Muksut halusi kaikki katella ja kyseli nimea ja mista tuun jos osasi englantia, mika tuntui myos melko harvinaiselta siina kaupungissa. Taydessa junassakin porukka tuijotti. Yhtena paivana eras intialainen halusi ottaa musta videokuvaa. Toisaalta koska turisteja tuntui olevan nyt vahemman oli helpompi jutella paikallisten kanssa koska ne ei ollut heti myymassa jotain kuten lahes aina kavi goalla.
Parin paivan hyvan levon jalkeen lahin sitten kruisaileen Keralan jokia veneella, johon lahti mukaan kippari ja kokki joista kumpikaan ei puhunut englantia.
Voittajan paivallinen.Piipahdettiin myos pienessa kylassa joen rannalla pienemmalla kanootilla. Kanoottikuskin kanssa kavin sen kotona teella, jossa ilmeisesti sen vaimo iski leivan kannikan kateen. Katoin sita kysyvasti ja vastauksena tuli vaan "Fish." Nyokyttelin hymyillen muka ymmartavinani ja kelasin etta mita hittoo mun talla pitais tehda??? Homma selvisi kun tajusin etta kyseessa oli kalankasvattajakyla. Kaytiin ruokkimassa kalat vahan matkan paassa jokee ylos. Kylassa tuli vastaan myos aika ikavan nakonen kaarme jonka joku paikallinen kivitti kun huomasin sen. Seuraava yo vietettiin veneessa ja aamulla meikalainen pudotettiin guesthouseen joen rannalla josta piti kulkee Kollamiin kanootilla tai venebussilla.
Satamassa eraana paivana joku tyyppi tuli vetaan ihan normaaliin tapaan smalltalkkia (where you from jne) ja yhtakkia pyysi teelle vaikkei osannut juuri ollenkaan englantia. Ihmettelin vahan mutta lahdin messiin. No, porukkaan lyottayty sitten vahan riskimpi kaveri ja ne halus lahtee vahan pidemmalle kun luulin. Saatto olla vainoharhaa mutta haivyin porukasta ja selitin etta kello onki enemman kun luulin ja mulla on kiire.
Hyppasin ekan riksakuskin messiin mika tuli vastaan ja pyysin sen viemaan mut festareille joita olin ettiny aikasemmin paivalla. Edellinen kuski oli heittany meikalaisen rannalle koska ei tainnut ymmartaa mita puhuin sille. Taa kuski, Sudhi nimeltaan, olikin sitten ihan toista luokkaa. Se tunsi kaupungin ja meiningit kuin omat taskunsa ja lahti illaksi meikalaisen mukaan oppaaksi. Festarit olikin kisat missa taisteltiin miehille universaaliin tapaan siita kenella on isoin, tassa tapauksessa norsu. Menoa kuvaa hyvin video mita oon ottanu sielta. Seuraavana paivana Sudhin kanssa kavin myos kiertoajelulla missa se naytti mm. kookosoljy- ja tulitikkutehtaan. Kaveri oli paassyt lehteen asti saadoistaan turistien kanssa ja kantoi mukanaan montaa vihkoa joissa entiset asiakkaat hehkutti aijaa. Jotkut lahettelee sille jopa joulukortteja. Oli kylla tosi asia tyyppi ja hypetin kaveria yhteen sen vihkoista.
Kollamista siirryin sitten viela lisaa kohti etelaa Varkalaan, jonka kallioidden suojassa oleva ranta on ihan overi! Taman lahemmas paivantasaajaa ei varmaan koko reissun aikana tule mentya. Taalla tullut lahinna levytettya ja ihmeteltya tsaikedeelisia aurkingonlaskuja. Tutustuin viereisessa kylassa Nazar (en tiia onko oikein kirjotettu) nimiseen koyhaan neljan lapsen isaan ja kalastajaan. Sen vaimo tuli ikionnelliseksi kun lahjoitin niille vahan rahaa kanoottia varten. Juotiin sitten teet siina ja tyyppi halusi valttamatta vieda mut vesille tana aamuna. Sanoi etta uuden kanootin ja verkon kanssa parjaa paremmin tulevana kalastuskautena ja kutsui kaymaan jos tuun joskus takaisin Keralaan. "Now, work no good! Maybe next time me big man, big house!"
Ylihuomenna lahden valuun sitten taas kohti pohjoista, Mysore nailla nakymin seuraava stoppi. Kuvia ja videoo on tullu aika hyvin nyt otettua, kannattaa ziigailla, ne kertoo enemman kuin miljoona sanaa. MO.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)