Thaimaa – Bangkok, Ko Tao, Ko Payang ja Phuket

Manalin jalkeen lahdin viela Dalai Laman nykyiseen kotipaikkaan Mcleodgandjiin pyorahtaan ja viettaan viimeset paivat intiassa. Bussin ikkunoista lensi hyvin taas purjoo kun paikalliset lapset ei oikein tykanny mutkittelevasta vuoristotiesta. Paikanpaalla loyty paljon nepalilaisia ja tiibetilaisia. Kavin kattoon yhta vesiputousta joka oli lahella kamppaa missa punkkasin. Puolivahingossa paadyin kiipeileen sitten vesiputouksen ylapuolella virtaavalle joelle. Nakyma oli aika mieleton. Alapuolella naky Mcleod ja Dharamshala ja plussana viela vuorten valissa lenteli tuhansia valkosia perhosia keskipaivan auringossa. Vesiputouksen alajuoksulla tiibetin munkit pesi rattejaan tai harvaili muuta arkipaivasta. Viimesen paivan intiassa vietin viereisen matkatoimiston pitajan ja sen kaverin kanssa toimiston katolla juoden chaita ja luukutettiin Pink Floydia. Himalajan maisemat siihen paalle jatti ihan mukavat muistot viimesesta illasta.

12 tuntia bussia ja aamusta olin taas kahden kuukauden jalkeen uudestaan Delhissa. Huomas kuinka paljon oli jo ehtiny turtuun Intiaan. Nain saman paikan missa olin ottanu reissun ekat askeleet eika paikka tuntunu enaa yhtaan kaoottiselta tai kuumottavalta. Hengailua lentokentalla ja sit koneeseen.

Vahan erilainen shokki oottikin sitten Thaimaan Bangkokissa. Missa on kaikki roskat, lehmat ja yleinen kaaos kaduilla? Punapaitasia mielenosottajia naky kylla ihan hyvin kovaaanisineen pitamassa puheita. Aataminomena paljasti osan paikallisista naisista miehiksi. Jamahdin yhdeksi yoksi legendaariselle Khao San roadille ja tuli pieni hiprakka otettua saapumisen kunniaksi korealaisen Heesoon kanssa. Ja paivalla matka jatkui bussilla kohti Ko Taoa, saarta jolla oli maara tavata Juho ja Make. Taas yksi yo bussissa ja aamuyo satamassa oottaen laivaa. Pitka reissu tuli tehtya kylla pohjois-Intiasta Ko Taolle. Kuinkahan monta kilometria kahdessa vuorokaudessa?

Kun saavuin Ko Taon satamaan olin kaivamassa puhelinta etta oisin soittanu Juholle missas helvetissa kaveri menee. Tyyppi seiso kylla ihan nenan eessa mutta en vaan tunnistanu. Oli todella erikoisen tuntunen jalleen nakeminen seitteman kuukauden jalkeen. Viimeksi nahtiin muistaakseni Tampereen Emma nimisessa yokerhossa ja nyt jossain kaakkois-aasian saarella. Oli myos erikoinen tunne puhua suomee ekaa kertaa pariin kuukauteen. Reissun ekalla viikolla taisin viimeks tormata suomalaisiin.

Lahdettiin suomalais/kanadalais miehityksella kiertaan veneella saarta ja snorklaileen seuraavana paivana. Pari tyyppia porukasta spottas haita siina alapuolella missa uitiin, ite missasin. Itse saari oli todella natti ja Thaimaan kirkkaat vedet oli jotain ihan muuta verrattuna Intiaan. Maken sanoin “Taalla on kaikki vahan paremmin.” Mutta on taalla kaikki vahan kalliimpaakin. Saarella juhlistettiin myos Thaimaalaista uuttavuotta 2553 vesisodan merkeissa. Yolla oli hauskat rantabileet kun jengi taytti meressa ampareita (jotka oli hetkea aikasemmin ollu taynna viinaa) ja heitti vedet sitten bilettajien niskaan. Lopulta oli ihan sama meniko vaatteet paalla uimaan. Meininki meni lopulta aika sekavaks ja Juhokin jolla oli kampan avain taisi johkin kadota. No kiivettiin sitten Maken kanssa kampan ikkunasta sisaan aamuyosta. Seuraavana paivana koko saari muuttu talkki/vesisotatantereeks. Kaikki vauvasta vaariin kulki kaduilla mielessa yksi missio: kastella tai sotkea talkkiin kaikki mika liikkuu. Hauskaa oli.

Ko Taolta lahettiin kolmisteen jatkaan rahtilaivalla matkaa kohti Burman rajaa mista Make ja Juho kavi hakeen uutta Thaimaan oleskelulupaa. Siita jatkettiin Ko Phayangille toisella veneella. Saari oli satamaa ja yhta pienta tieta lukuunottamatta kaytannossa autio. Asuttiin kolme kilometria pitkalla rannalla jotain viis paivaa eika tehty yhtaan mitaan. Sahkoo tuli pari tuntia paivassa ja veden kanssa oli vahan niin ja nain, elukoita oli sitakin enemman ja kampan takana asu yli metrin pitunen varaani. Taydellinen paikka pysahtya ja levyttaa rannalla, meressa tai riippumatossa. Pahin virhe mita tehtiin olikin se etta lahdettiin siita Phukettiin.

Asuttiin Phuket townissa samassa guest housessa missa on kuvattu The Beach leffan alkua. Tutun nakosta mestaa. Sitten siirryttiin bussilla Phuketin paarannalle Patong Beachille. Siella alko kaikkien paat lahoomaan. Kyseessa oli nimittain pahin turistirysa mita on ikina tullut vastaan. Alko loytyyn Makkaria, Burger Kingia ja Subwayta kun heinaa. Seksituristit kaveli kaduilla paikalliset naiset kainalossa, ranta oli taynna rantatuolia, baarit jyskytti musaa lahes kellon ympari ja pieni vesipullo saatto maksaa 100 batia. Itsella kilahti viimestaan siina kohtaa kun kaveltiin sisaan Sedu Koskisen omistamaan yokerhoon. Kun tultiin ulos tyrkyttajat sai kuulla kolmikolta aika erikoisia kommentteja. Jos joku tuli esimerkiksi myymaan naisia puhuttiin takaisin suomea tai ilmoitettiin pahoitellen etta olemme kaikki homoja. Yhdelle riivaajalle yritin myyda chaita Intian junamyyntimiesten tapaan. “Chaichaichaichai!” Meni haroilyt ehka vaaraan osoitteeseen mutta se paikka oli yksinkertaisesti liikaa aution saaren jalkeen. Ekana aamuna sovittiin etta haivytaan heti seuraavana paivana. Phuketista loytyy varmaan kylla ihan mukaviakin paikkoja ja fiilikset voisi olla erilaiset jos tulisi Thaimaahan vain pariksi viikoksi mutta ei niissa shokeissa pystynyt jaamaan ottamaan selvaa.

Nyt oon palannut Bangkokiin ja tasta jatkuu matka Laosiin. Tanaan oli ihmeellista kun paasin ihan oikean auton kyytiin ekaa kertaa Suomen jalkeen. Mentiin ostoskeskukseen taksilla.

Toivottavasti se Katla ei nyt rajahda etta ei tarvi lahtee kotiin Kiinan ja Venajan lapi junalla tai spedeileen jotain muuta.

Ainiin, ja loppukevennyksena alkuperainen tekstitiedosto blogista ja maistiainen Phuketin flippauksesta kun aloin kirjottaan siella ja menestys oli..... huono.

Thaimaa – Bangkok, Ko Tao, Ko Payang ja Phuket

Manalin jalkeen vietin intiassa viimeset paivat Mcleodgandjissa. Sitten aloin juomaan paljon CHAAAICHAICHAICHAI!!!!!!!!!! COFFEEEEE!!! TukTuk? CHAICHAICHAICHAAAAAAIIII!!!!! Cheap Cheap !! CHAIIII

Pohjois-Intian kierros

Goalla kavin viela vikana paivana Vagatorissa morjestaan Sudeshia ja aamuyolla lahtikin jo lento Varanasiin. En fanita isoissa kaupungeissa pyorimista mutta Ganges oli aika mieleton illalla/yolla ja aikasin aamulla.
Ekana paivana harhailin lahinna kaupungin kaduilla, mutta loput ajasta olin lahes pelkastaan pyorimassa joen laheisyydessa. Poltto ghatilla kavin seuraamassa hindujen hautajaisia ja niiden valmisteluja. Illalla kavin katteleen veneesta joka ilta paa ghatilla jarjestettavaa pujaa ja veneen kuski ihmetteli kun en halunnu juoda pyhasta joesta johon olin juuri nahnyt dipattavan ruumiita. Rannalla piti pari kertaa juoda tarjottuja chaita tekohymyn kera kun mietti mista vesi on peraisin, mutta minkas teet kun uusi tuttavuus iskee jo ostetun juoman kateen. Varanasi ei siis kaupunkina ollut mitenkaan erityisen houkutteleva, mutta ''maailman vanhimman kaupungin'' vieressa virtaavassa joessa on tietynlaista mystiikkaa.
Voi olla etta oon nyt muutaman viikon aikana sattunu tormaan hyviin tyyppeihin, mutta pohjois intialaiset vaikuttaa jotenkin paljon rennommilta ja persoonat varikkaammilta kuin etelassa. Varanasi - Jaipur junassa vahan hopero vanhempi intialaismies oli ihan liekeissa varsinkin kun kuuli etta reissaan yksin ja hehkutti meikalaista koko vaunulle. Teki kylla pienta karhunpalvelusta, koska en asiaa kauheesti tykkaa yleensa mainostaa.
Varanasista haivyin siis junalla Jaipuriin, ja siita Bikaneriin. Bikaner on pieni kaupunki Thar Desertin reunalla ja heti saapumista seuraavana aamuna lahdin aavikolle kamelin selassa. Aavikon reunalla naky antilooppeja ja opas vaitti nahneensa kameleontin mita ei loydetty enaa 10 sekunttia spottaamisen jalkeen. Pysahdyttiin parissa pienessa kylassa missa paasi nakeen perus aavikkokylan elamaa. Rajastanissa huomas heti miten vesi muodostu aina keskeisemmaksi osaksi ihmisten elamaa mita syrjasempaan paikkaan meni. Kylassa missa pysahdyttiin kaivon tayty olla 500 metria syva, etta siita sais vetta edes osan aikaa vuodesta. Koulukynat olis ollu taas suosittuja lasten keskuudessa jotka juoksi kamelin perassa nauraen ja hyvastellen kun suuntasin kohti aavikkoa. Silla hetkella katto eteensa ja mietti armottoman auringon paahteessa mihin on ittensa taas jarjestany. Paivassa pysty eteneen vaan noin 5 tuntia koska keskipaivalla oli liian kuuma etta ois voinu liikkua. Illalla oli mielenkiintoset keskustelut muslimioppaan kanssa ja yon nukuin taivas kattona. Kuuta en oo varmaan koskaan nahny niin kirkkaana.
Safarin jalkeen lahdin takasin Jaipuriin, jossa hengasin pari paivaa paikallisten Anasin ja Hamedin kanssa. Kaytiin mm. leffassa kattoon bollywood komediaa mista en kylla ymmartany puhetta koska se oli hindiksi. Vikana iltana Hamedin kaveri naytti miten kotikokki vaantaa kunnon intialaista kana curry mattoa. Oli kylla paras illallinen tahan mennessa reissua hyvan seuran kera.
24 tunnin bussimatkan jalkeen oon nyt sitten Manalissa ja huomenna lahen kolme paivaa kestavalle vuoristo trekille. Isojen kaupunkien ja paahtavan aavikon jalkeen Himalajan jarjettoman hienot maisemat ja viilee ilma on jotain erittain tervetullutta. Maisemia voisikin hehkuttaa vaikka kuinka, mutta taa pitaa todellakin nahda itse etta vois ymmartaa. Manalin jalkeen Intia alkaa oleen talta eraa purkissa ja 7.4. lahtee lento Bangkokkiin, mista lahen Krabiin morjestaan Makee ja Juhoo jotka on reissannu jo yli puolivuotta.

Karnataka - Mysore ja Hampi

En ookkaan nakojaan pariin viikkoon kirjotellu tanne taas. Kuvia keraantyny ihan torkee maara, saa naha miten ehin siirtaan ne hitaalla yhteydella.
Elikkas. Keralassa hyppasin junaan kohti Bangaloree missa kumminkin pysahdyin vaan ihan nopeesti ennen siirtymisa Mysoreen mika on noin miljoonan asukkaan kaupunki. Taytyy kylla sanoo etta oon alkanu fanittaan junamatkustusta Intiassa. Tapaa helposti mielenkiintosia ihmisia ja tulee syotya mita erikoisimpia ruokia. Jollain junamatkalla, en nyt muista mista mihin, tapasin Bangalorelaisen animaatio opiskelijan jonka kanssa oli aika mielenkiintoset keskustelut, en oo nimittain saman ikasten paikallisten kanssa juurikaan ollu aikasemmin tekemisissa. Tyyppi piirsi muuten musta kuvankin, aika mielenkiintonen visio meikalaisesta, piirros loytyy tuolta kuva sivustolta.
Anyway. Mysoressa tuli katsastettua aika perus nahtavyydet ja kierreltya kaupoissa kaupungilla. Mukaan lahti mm. oljyja ja perkeleen kallis saali. Katukeittiot vahan houkutteli mutta en halunnu ottaa riskia etta oon kipeena Hampissa niin jatin valiin. Kusettajien ja tyrkyttajien maara kaduilla kasvaa eksponentiaalisesti sen mukaan, paljonko kaupungissa on asukkaita. Meininkiin on kuitenkin jo jokseenkin tottunu, mutta valilla pitaa muistuttaa itelleen etta jengi yrittaa vaan selvita vaikeissa oloissa ja meikalainen on bill gates useimpien silmissa. Yhtena paivana kavin sitten vieraileen keskella kaupunkia sijaitsevassa palatsissa, kuvia sai ottaa vaan ulkopuolelta. Kassaneiti oli varma etta oltiin tavattu aikasemmin ja tuli lopulta siihen tulokseen etta oon varmaan uutisankkuri kun oon niin tutun nakonen. Nayttaakohan kaikki lankkarit samalta aasialaisten silmin, ei oo meinaan eka kerta kun noin on kayny. Sunnuntaina koko palatsin alue valaistiin kymmenillatuhansilla lampuilla illalla, aika mieleton naky ja kamera ei tietenkaan sattunu messiin. Tuli myos pyhiinvaeltajien tapaan kiivettya tuhat porrasta Chamundi hillille, jonka paalta loytyi temppelia ja jonkinlainen om shanti museo, mista ostin meditaatio-oppaan.
Mysoresta siirryin sitten kohti pohjoista Hampiin, missa ei todellakaan tarvinnu ettia mielenkiintosia paikkoja, mestat oli nimittain taynna 500 vuotta vanhojen temppelien raunioita ja mita hamyimpia kalliomuodostelmia. Taalla tuli tormattua uuteen ukotuksen muotoon kun kolme "magic babaa" pyori temppeleilla. Taytyy myontaa etta tyypit sai poistettua meikalaiseltakin 100 rupiaa, mutta jalkeenpain tilanne naurattaa lahinna. Tyypeilla oli nimittain mukanaan vihko, johon ne pyytaa kirjottaan nimen, mista maasta on kotosin ja kuinka paljon rahaa tuli menetettya. Keskella Hampia kulkee joki, jonka yli paasee ainoastaan veneella joka kulkee eestaas 8 tuntia vuorokaudessa. Siltaa oltiin rakennettu, mutta se romahti vuosi sitten ja vei 20 tyomiesta mukanaan. Silla puolella missa kamppasin ei myyty mitaan lihaa - ei edes kanan, eika alkoholia, eika savukkeita. Jouduin paivakausia elamaan ruoalla ja vedella. Temppelien lisaksi Hampissa tuli lahinna otettua rennosti joen rannalla tai kavelemalla vailla paamaaraa kylissa joiden vieresta alko loputtomat banaaniviljelmat. Yhtena paivana olin sitten hankkiutunu toiselle puolelle jokee kun kiipesin monkey temple nimiseen mestaan. Oli ihan jarjettoman kuuma paiva ja ylhaalla guru tarjosi viela tulikuumaa chaita. Kenkia ei tietenkaan saanu pitaa jalassa pyhassa paikassa ja kallio tuntu samalta jaloissa kun ois kavelly hellan paalla.
Rahat tuhlasin takasin tullessa kylmiin juotaviin ja kun paasin joelle huomasin ettei ollu rahaa jaljella lauttamaksuun. Harkitsin jo joen yli uimista, mutta venekuskit oli onneks lepposta sakkia ja hetken kriketin peluun jalkeen paasin toiselle puolelle.
Hampista otin sitten suunnan takaisin Goalle ja saavuin kuudelta aamulla Palolemiin 12 tunnin junamatkan ja vajaan tunnin moottoripyora ajelun jalkeen. Taalla oli tarkoitus tormata Yamanurappaan, jonka kanssa oltaisiin lahdetty reissaamaan pohjois-intiaan. No, eilen sitten selvisi etta kaveri on viela Tampereella. Palolemissa oon nyt rentoutunu rannalla, joka muuten patkii Vagatorin mennentullen ja eilen ennen auringonlaskua muutama delffiini tuli morjestaan kun levytin kanootissa jonkin matkan paassa rannasta. Joka ilta ranta on pelkkien kynttiloiden valossa kun sahkokatkos iskee.
Tuli nyt vahan sekavasti ehka selostettua edeltaneet kaks viikkoo, en ollu yhtaan etukateen miettiny mita tanne kirjottelis. Saan mita ilmeisimmin jatkaa lopukin intiat yksin ja sen jalkeen pitaisi tormata juhoon ja makeen jossain kaakkois-aasiassa. Alunperin oltiin sovittu etta tormattaisiin Thaimaassa, mutta siella on ollu nyt jotain levottomuuksia ilmeisesti ja Suomen ulkoministerio on kehottanu tekeen ilmotuksen jos meinaa sinne reissata. Saa naha mihin suuntaan tilanne siella etenee, toivottavasti ei tarvi saataa paluulippua Suomeen uusiks.
Soronnoo! Next destination: Varanasi.

Kerala - Kollam ja Varkala

Paljon on mahtunu happeninkia taas yhteen viikkoon. Goalla hyppasin junaan ja hetken istuttuani alkoi tuntumaan kuin jotain ois vinossa... olikohan taa oikee juna? hetken mietittyani tulin siihen tulokseen etta en oikeastaan edes valita. Tuntui hyvalta olla liikkeella kahden viikon jumituksen jalkeen. Goan etelapaassa tulikin sitten huoltomies ilmottaan etta alas laputtaa taa on paateasema. Tuli todistettua taas vaihteeks meikalaisen saatajan tuuria kun oikee juna pysahty samalla asemalla noin vartin paasta.

Pari paivaa tuli sitten hengattua junissa tai asemilla matkalla kohti Kollamia. Perille paastyani iskin riksakyydilla kalliiseen hotelliin kaheks yoks siistiytyyn. Junan kolmannesta luokasta oli erittain omituista siirtya paikkaan missa henkilokunta kumarteli ja herroitteli. Tuijotin itteeni peilista ja ihmettelin miten olin menny niin rahjaseen kuntoon parissa paivassa ja sita etta mut edes paastettiin hotellin ovesta sisaan sen nakosena. Repesin nauruun kun istuin sangylle ekaa kertaa.

Kollamissa ei tullu tormattya yhteenkaan lansimaalaiseen ennenkun vikana paivana ja olin paikallisille kunnon nahtavyys. Heratin huvittunutta uteliaisuutta jengissa kun kavelin hotellin viereisessa ghetossa eras paiva. Muksut halusi kaikki katella ja kyseli nimea ja mista tuun jos osasi englantia, mika tuntui myos melko harvinaiselta siina kaupungissa. Taydessa junassakin porukka tuijotti. Yhtena paivana eras intialainen halusi ottaa musta videokuvaa. Toisaalta koska turisteja tuntui olevan nyt vahemman oli helpompi jutella paikallisten kanssa koska ne ei ollut heti myymassa jotain kuten lahes aina kavi goalla.

Parin paivan hyvan levon jalkeen lahin sitten kruisaileen Keralan jokia veneella, johon lahti mukaan kippari ja kokki joista kumpikaan ei puhunut englantia.

Voittajan paivallinen.

Piipahdettiin myos pienessa kylassa joen rannalla pienemmalla kanootilla. Kanoottikuskin kanssa kavin sen kotona teella, jossa ilmeisesti sen vaimo iski leivan kannikan kateen. Katoin sita kysyvasti ja vastauksena tuli vaan "Fish." Nyokyttelin hymyillen muka ymmartavinani ja kelasin etta mita hittoo mun talla pitais tehda??? Homma selvisi kun tajusin etta kyseessa oli kalankasvattajakyla. Kaytiin ruokkimassa kalat vahan matkan paassa jokee ylos. Kylassa tuli vastaan myos aika ikavan nakonen kaarme jonka joku paikallinen kivitti kun huomasin sen. Seuraava yo vietettiin veneessa ja aamulla meikalainen pudotettiin guesthouseen joen rannalla josta piti kulkee Kollamiin kanootilla tai venebussilla.

Satamassa eraana paivana joku tyyppi tuli vetaan ihan normaaliin tapaan smalltalkkia (where you from jne) ja yhtakkia pyysi teelle vaikkei osannut juuri ollenkaan englantia. Ihmettelin vahan mutta lahdin messiin. No, porukkaan lyottayty sitten vahan riskimpi kaveri ja ne halus lahtee vahan pidemmalle kun luulin. Saatto olla vainoharhaa mutta haivyin porukasta ja selitin etta kello onki enemman kun luulin ja mulla on kiire.

Hyppasin ekan riksakuskin messiin mika tuli vastaan ja pyysin sen viemaan mut festareille joita olin ettiny aikasemmin paivalla. Edellinen kuski oli heittany meikalaisen rannalle koska ei tainnut ymmartaa mita puhuin sille. Taa kuski, Sudhi nimeltaan, olikin sitten ihan toista luokkaa. Se tunsi kaupungin ja meiningit kuin omat taskunsa ja lahti illaksi meikalaisen mukaan oppaaksi. Festarit olikin kisat missa taisteltiin miehille universaaliin tapaan siita kenella on isoin, tassa tapauksessa norsu. Menoa kuvaa hyvin video mita oon ottanu sielta. Seuraavana paivana Sudhin kanssa kavin myos kiertoajelulla missa se naytti mm. kookosoljy- ja tulitikkutehtaan. Kaveri oli paassyt lehteen asti saadoistaan turistien kanssa ja kantoi mukanaan montaa vihkoa joissa entiset asiakkaat hehkutti aijaa. Jotkut lahettelee sille jopa joulukortteja. Oli kylla tosi asia tyyppi ja hypetin kaveria yhteen sen vihkoista.

Kollamista siirryin sitten viela lisaa kohti etelaa Varkalaan, jonka kallioidden suojassa oleva ranta on ihan overi! Taman lahemmas paivantasaajaa ei varmaan koko reissun aikana tule mentya. Taalla tullut lahinna levytettya ja ihmeteltya tsaikedeelisia aurkingonlaskuja. Tutustuin viereisessa kylassa Nazar (en tiia onko oikein kirjotettu) nimiseen koyhaan neljan lapsen isaan ja kalastajaan. Sen vaimo tuli ikionnelliseksi kun lahjoitin niille vahan rahaa kanoottia varten. Juotiin sitten teet siina ja tyyppi halusi valttamatta vieda mut vesille tana aamuna. Sanoi etta uuden kanootin ja verkon kanssa parjaa paremmin tulevana kalastuskautena ja kutsui kaymaan jos tuun joskus takaisin Keralaan. "Now, work no good! Maybe next time me big man, big house!"

Ylihuomenna lahden valuun sitten taas kohti pohjoista, Mysore nailla nakymin seuraava stoppi. Kuvia ja videoo on tullu aika hyvin nyt otettua, kannattaa ziigailla, ne kertoo enemman kuin miljoona sanaa. MO.

Lisaa Goaa

Viime viikonloppuna tuli todistettua tosi hamyja kekkereita. Saksalainen bandi soitteli livena kansanmusiikkiaan sakkipilleilla kevyessa jurrissa ja paikalla olleet intialaiset turistit oli ihan meiningeissa! Hommat meni sekavaksi viimeistaan siina kohtaa kun yhtyeen keulahahmo horisi mikkiin jotain kanni-innovaatioista ja oudoista tahtilajeista. Kaikki tama yolla keskella hill topsin psykedeelisin varein maalattuja palmuja...

Sunnuntaina tuli myos kutsu ystavanpaivaillalliselle! Sudesh koitti poydassa opettaa meikalaiselle hindia, tosin aika huonolla menestyksella. Tutustuin myos sen kaksivuotiaaseen poikaan, joka tuli hetken ihmettelyn jalkeen tervehtimaan kattelemalla. Edellisena paivana muutama sata kilometria taalta pamahti terroristi-isku ilmeisesti jossain ravintolassa. Nain kaukana etelassa on aika helppo unohtaa etta maa on jatkuvassa konfliktissa Pakistanin kanssa, varsinkin kun ei tule isommissa kaupungeissa pyorittya. Delhissa tuli kylla nahtya muutama sotilas Ak-47 kanssa heti kun tuli lentokentalta ja Kashmirissa on varmaan aika pitkalti sama meininki. Mitas ne puheenaiheet oli mita tuli valttaa yleensa uusien tuttavuuksien kanssa? Olisiko ollut ainakin uskonto ja politiikka?

Illallisella neuvottiin kaymaan rannalla aikaisin aamulla, joten seuraavana aamuna herasin tunnetusti aamuvirkeana ihmisena jo kuuden aikaan. Oli janna fiilis kavella rannalle kun koko kyla vaikutti taysin autiolta ja ainoa meteli tuli ymparoivasta pimeasta viidakosta. Itse rannallakaan ei nakynyt ristinsielua ennen auringonnousua, jolloin muutama paikallinen pyorahti aamuholkalla tai -joogalla. Kuului kylla hienoimpiin kokemuksiin tahan mennessa reissua ja tuli aika maailmanomistaja fiilis kavellessa yksin isolla rannalla! Ei muuta kun ihmettelemaan auringonnousua ja The Beach-leffan soundtrack soimaan kuulokkeista.

Enpa tienny etta tollaset noin 10cm torakat osaa lentaa. Pari yota sitten kaveri koitti liihottaa pain nakoo, joten tempasin sita kengalla vastapalloon. Intialaisten suuri mieltymys krikettiin valkeni. Oiseen aikaan muistelee kylla kaivaten kotia kun nurkista kuuluu kaikenlaista rapinaa. Hyonteisfobioissani tiivistin ovet jeesusteipilla.

Tuli kaytya myos Anjuna beachin joka keskiviikko jarjestettavalla Flea marketilla. Ehdin kavella puoleenvaliin matkaa kun uusi naapuri, kongolainen Patrick nappasi skootterin kyytiin - se oli menossa samoille kulmille. Itse markkinoilla oli jaatavat maarat jengia myymassa enimmakseen kankaita, vaatteita, mausteita, koruja ja patsaita loputtomilta tuntuvilla torikojuista muodostetuilla kujilla. En tieda houkutteleeko juuri keskiviikot Anjunalle isomman ihmismassan, mutta meininki tuntui lahentelevan pelottavasti Calangute beathchin meininkia joka on melkoinen turistirysa. Noinkohan kaikille Goan rannoille ja kylille lopulta kay...

Paivat Goalla vahenee! Toisaalta taalta ei millaan haluaisi lahtea ja toisaalta on kova hinku paasta nakemaan muita mestoja. Sudeshin kanssa kaydaan viela lauantaina Mapusassa, se haluaa nayttaa jonkun parayttavan vegeravintolan siella ja sunnuntaina aamulla onkin jo lahto Keralaan. Seuraavaan blogipaivitykseen voi menna vahan pidemman aikaa, mutta riittaapahan sitten taas enemman palatettavaa. Namaste!

Reissun startti

Eka viikko nyt vierahtany Intiassa, tamanhetkinen sijainti Goa, Vagator Beach. Ennen Goalle saapumista oli noin 6 tunnin pysahtyminen Delhissa, jota ei todellakaan voi suositella reissun aloituskaupungiksi jos on ensimmaista kertaa Euroopan ulkopuolella eli aikamoisessa kulttuurishokissa, yksin ja valvonut edellisen yon. Liikenteessa, joka ei tuntunut noudattavan minkaanlaista saannostoa liikkui normaaliin tapaan autoja, skoottereita, polkupyoria, jalankulkijoita, koiria, lehmia, torikojuja... Melkoisessa ja nain jalkeenpain ajateltuna turhassa kuumotuksessa sain kuitenkin saadettya itseni toiselle lentokentalle odottamaan seuraavaa lentoa.
Delhi kuuluu maailman eniten kansoitettuihin kaupunkeihin, joten sen halinasta oli hyva siirtya Goan maaseudulle. Ekat paivat on tullut lahinna tutkailtua ymparistoa ja rantoja, seka yleisesti totuttautumalla meininkeihin. Chill and relax. Pahin shokki on onneksi jo lusittu, ainakin toistaiseksi. Guesthousekamppa jossa asun on verrattaen melkoisen luksus ja seuraakin loytyy liskoista torakoihin. Jengi jaksaa ihmetella ihon valkoisuutta ja vuokraemanta on antanut meikalaiselle nimeksi Milk. Selkea rasisti. (Kuvassa kotikatu)














Rahaa taalla menee naurettavan vahan, kamppa maksaa noin viisi euroa paivassa ja elamiseen menee korkeintaan saman verran. Kaikesta taytyy tingata jarjettomasti ja silloinkin yleensa paatyy vedatetyksi jos on vahankaan ulkona kuvioista. Mutta bisnes on aina bisnes ja paikalliset plus muut reissarit ovat ihan leppoista porukkaa. Naapurin australialaisporukan kanssa tuli jo vahan radatettuakin.
Poliisi lopettaa kaikki bileet taalla joissa luukutetaan musiikkia ilta 10 jalkeen, jos vaan loytavat paikanpaalle. Yleensa poliisin saavuttua paikalle isannat kuitenkin vain sulkevat musiikin ja meiningit jatkuvat toisaalla tai samassa paikkaa pienemmalla volyymilla. Biletys ei kuitenkaan kuulu paaintresseihin taalla, mutta piti nekin meiningit nahda, kuuluuhan radatus aika perinteisesti Goalle! Otetaan tietysti huomioon etta krapula tassa ilmastossa on suoraan sanottuna saatanasta. Kirjoittelen blogia nyt Sudesh nimisen tyypin putiikissa, aija on ollut todellinen hengenpelastaja, hommasi kampan taalta, auttanut kaikissa systeemeissa ja on lupautunut jarkkailemaan jatkoreissuakin ihan ilmaiseksi! Taalta lahdenkin etenemaan 9-10 paivan paasta Keralan osavaltioon, joka sijaitsee lahella Intian etelakarkea.
Kuvia voi kayda ihmettelamssa osotteesta http://nelja.kuvat.fi